Jalan kuvantaminen ja ENMG

Jalan asennosta voidaan tehdä päätelmiä ainoastaan seisten otetuista kuvista. Oikeaoppiset jalan röntgenkuvauksen suunnat ovat seuraavat:

 

 

 

1. Nilkan etusuunnan kuva seisten.

 

                

 

 2. Jalkaterän etusuunnan kuva seisten.  

 
   
 
3. Sivukuva kantapäästä varpaisiin seisten. 

MRI:n avulla saadaan arvokasta lisätietoa pehmytkudoksista, jotka eivät näy röntgenkuvissa. MRI:n avulla voidaan tarkentaa diagnoosia. Hyvän MRI tutkimuksen edellytys on lähettävän lääkärin tarkka kysymyksenasettelu radiologille. Tällöin kuvaus tehdään tarkoituksenmukaisesti ja radiologi kiinnittää huomion oirekuvan kannalta oleellisiin asioihin lausuntoa antaessa.

Kk-tt:n avulla saadaan lisätietoa luisista rakenteista. Kartiokeilakuvaus on ensisijainen, kun arvioidaan murtumien tai leikkauksissa tehtyjen luudutusten luutumisastetta. Kk-tt kuvauksella tarkennetaan nivelrikkomuutosten laajuutta. Kk-tt kuvaus voidaan tehdä seisten, jolloin jalka nähdään 3D rakenteena kuormituksen alaisena.

Ultraäänitutkimus käytetään diagnostiikassa ja nivelpistojen ohjauksessa. Sairauksien diagnostiikassa se on rajallisempi kuin edellä mainitut kolmiulotteiset kerroskuvaukset.

ENMG-tutkimus on laboratoriotutkimus, jonka tekee kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri. ENMG-tutkimuksella voidaan diagnosoida hermo-lihassairauksia, joiden seuraukset saatetaan todeta ensimmäisenä juuri jalan alueella. Se on hyödyllinen tutkimus hermopinteiden diagnostiikassa ja hermovaurioiden osoittamisessa.